Mä onnistuin tänki mokaa, sen mä nyt vasta hokaan.
Haluun sul kumminki tän sanoo, sä oot mun elämän valo, sä oot mul ainoo.
Kun sua ei oo se sammuu, ja korvissani itku¨n sävelet kaikuu.
Olisin voinut olla nainen keittiössä, ja raataa päivät pitkät niska hiessä.
koska sä oot se johon tuen, sä oot se jota jota mietin ko puen.
Tätä on vaikeet ymmärtää, mut halusin ympärillemme ympyrän piirtää.
Jottei ketään pääse meitä erottaa, mutta onnistuin itse selälle meidät kaataa.
Toivon et viellä joku päivä tämän ymmärrät, ja vierelleni viellä joku päivää pyrähdät.
Olisin voinut tänkin aikasemmin kertoo, mut en ole osannut ajatuksiani sanoina sanoo.
Anteeks kaikest pahast mitä oon tehny, kiitos et oot mua näin kauan kestäny.
Toivottavasti nähään ja moikataan viellä, enkä olisi vain tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti